Mitä artistin oikeasti kannattaa postata

Suurin ongelma ei ole se, että musiikki olisi huonoa.

Suurin ongelma on se, että kukaan ei näe sitä.

Tässä vaiheessa moni turhautuu. Teet biisejä, panostat tuotantoon, julkaiset - ja silti tuntuu, että mikään ei liiku. Samaan aikaan joku toinen saa näkyvyyttä sisällöllä, joka ei edes tunnu erityisen hyvältä.

Tämä ei ole sattumaa. Se peli on muuttunut.

Ennen riitti pitkälti se, että olit aktiivinen. Postasit tarpeeksi usein, pysyit näkyvillä ja jossain kohtaa jokin tarttui. Nyt se ei enää toimi samalla tavalla. Ei ainakaan luotettavasti.

Syy on yksinkertainen: alustat eivät enää näytä sisältöä kronologisesti. Ne optimoivat kaiken sen mukaan, mikä pitää ihmiset paikallaan.

Ja tässä kohtaa moni ajattelee algoritmia väärin.

Algoritmi ei ole sinua vastaan, mutta se ei myöskään ole puolellasi.

Se yrittää yhdistää sisältöä ja ihmisiä.

Kun postaat jotain, sitä ei näytetä automaattisesti sun seuraajille. Se menee testiryhmälle - usein ihmisille, jotka eivät tunne sinua. Jos he reagoivat, sisältö leviää. Jos eivät, se kuolee siihen.

Jokainen postaus on koe.

Ja jos et ajattele sitä niin, jäät käytännössä arvailemaan.

Kun tätä alkaa purkaa, kaikki palautuu yhteen asiaan:

miksi joku reagoi johonkin sisältöön.

Ei algoritmin takia, vaan ihmisen.

Ihmiset kommentoivat, kun niillä on jotain sanottavaa.

Ne jakavat sisältöä eteenpäin, kun sillä on merkitys suhteessa johonkin toiseen ihmiseen.

Ne tallentavat, kun se tuntuu siltä, että siihen haluaa palata.

Ne tykkäävät usein ihan muista syistä kuin siitä, että biisi on hyvä.

Ja tämä on se kohta, jossa moni artisti jää jumiin.

Ajatellaan, että sisältö = musiikki.

Että jos biisi on hyvä, se riittää.

Mutta sisältö ei ole koskaan pelkkä biisi.

Se on kehys, jossa se biisi koetaan.

Sama kappale voi tuntua täysin merkityksettömältä yhdessä kontekstissa ja todella voimakkaalta toisessa.

Jos esittelet biisin ilman mitään kulmaa, se on vain yksi biisi muiden joukossa.

Jos esittelet sen yhdistämällä sen tilanteeseen, ajatukseen tai tunteeseen, se muuttuu joksikin, mihin voi tarttua.

Yksi iso väärinymmärrys liittyy siihen, miksi ihmiset jakavat sisältöä eteenpäin.

Ei pelkästään “asioita”, vaan nimenomaan videoita, meemejä, postauksia - kaikkea mitä ne näkevät.

Niitä ei jaeta siksi, että ne ovat teknisesti hyviä.

Niitä jaetaan siksi, että ne liittyvät johonkin:

• tämä on niin minä
• tämä on niin sinä
• tämä muistutti tästä hetkestä
• tämä herätti jotain
• tästä pitää puhua

Jakaminen on aina sosiaalinen teko. Se tapahtuu suhteessa johonkin - omaan identiteettiin tai johonkin toiseen ihmiseen - ja valitettavasti moni muusikko aliarvioi sen arvon täysin.

Koska jokainen jako ei ole vain yksi uusi silmäpari - se on signaali algoritmille.

Kun ihmiset jakavat, kommentoivat, tallentavat tai katsovat loppuun asti, algoritmi tulkitsee sen niin, että tämä sisältö toimii. Ja silloin se tekee ainoan asian, mitä se on rakennettu tekemään:

se näyttää sitä useammalle ihmiselle.

Eli käytännössä:

engagement ei ole vain “kivaa reaktiota”

se on se mekanismi, joka kasvattaa levikkiä.

Ja mitä vahvempi se signaali on, sitä enemmän sisältö lähtee leviämään - usein täysin uusille ihmisille, jotka eivät ole koskaan kuulleet susta.

Toinen iso virhe on se, että yritetään olla liian neutraaleja.

Ei haluta ärsyttää ketään.

Ei haluta ottaa kantaa.

Ei haluta olla väärässä.

Lopputulos on se, että kukaan ei tunne mitään.

Koska jos mikään ei ärsytä, mikään ei myöskään kosketa.

Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi alkaa hakea huomiota väkisin tai olla tarkoituksella provosoiva. Mutta jossain kohtaa pitää olla mielipide. Pitää olla suunta.

Ihmiset sitoutuvat siihen, että joku edustaa jotain.

Sitten on vielä yksi taso, joka ratkaisee enemmän kuin moni ajattelee: aika.

Ei se, kuinka kauan käytät tekemiseen.

Vaan se, kuinka kauan joku käyttää katsomiseen.

Jos joku jää videon pariin, algoritmi voittaa - sä voitat.

Jos se lähtee, peli on ohi.

Tästä syystä aloitus on tärkeä. Mutta vielä tärkeämpää on se, että sisältö pitää otteessa.

Että siinä on jokin syy jatkaa.

Joku kysymys.

Joku jännite.

Joku tunne, joka ei ratkea heti.

Parhaat sisällöt eivät anna kaikkea kerralla.

Ne antavat syyn pysyä.

Kun tätä kaikkea katsoo kokonaisuutena, huomaa että kyse ei ole yksittäisestä tempusta vaan tavasta ajatella.

Jos lähestyt jokaista postausta niin, että “katsotaan toimiiko tämä”, olet jatkuvasti askeleen jäljessä.

Mutta jos lähestyt sitä niin, että “miksi tämä toimisi ihmiselle”, peli muuttuu.

Ja silti: suurin osa ei toimi ja se kuuluu asiaan.

Tämä ei ole lineaarinen prosessi.

Tämä on iterointia.

Testaat.

Epäonnistut.

Huomaat jotain.

Teet uudestaan.

Kunnes jokin osuu.

Ja kun se osuu, se ei ole sattumaa. Se on kaava, joka on toistettavissa.

Yksi asia vielä, joka menee usein pieleen:

maksettu mainonta.

Moni ajattelee, että ongelma on reach eli saavutetut tilit tai katsojat, ja ratkaisu siihen on ads.

Ehkäpä.

Mutta jos sisältö ei toimi orgaanisesti edes vähän, ads ei korjaa sitä. Se vain näyttää sen useammalle ihmiselle.

Hyvä mainossisältö skaalautuu.

Huono sisältö kuluttaa budjettia.

Järjestys on aina sama: ensin toimiva idea, sitten skaalaus.

Lopulta tämä kaikki palautuu aika yksinkertaiseen ajatukseen.

Ihmiset eivät reagoi musiikkiin, joka on vain “hyvin tehtyä”.

Ne reagoivat musiikkiin, joka tuntuu joltain.

Ja sama pätee sisältöön.

Yhteenveto

• Algoritmi ei puske sisältöä, se testaa sitä
• Ihmiset reagoivat tunteeseen, eivät tekniseen laatuun
• Sama biisi toimii tai kuolee kontekstin mukaan
• Jakaminen on sosiaalinen teko, ei laatumittari
• Engagement kasvattaa suoraan levikkiä
• Watch time ratkaisee enemmän kuin postausmäärä
• Suurin osa sisällöstä ei toimi - ja sen kuuluu mennä niin
• Adsit skaalaavat toimivaa sisältöä, eivät pelasta huonoa

Ja ehkä tärkein:

tätä peliä ei voiteta yhdellä postauksella.

Tämän pelin tarkoitus on, että opit lukemaan ihmisiä paremmin joka kierroksella, kunnes arvailuun ei enää tarvitse käyttää resursseja.